7.3.2021

Myönnän heti kärkeen, että jatkossa seuraa vanhan liiton narinaa, mutta ehkä siihenkin pitää joskus uskaltautua.

Omista aktiivisista toimittajavuosistani on jo pitkä aika, ja tietenkin oman henkilöhistoriansa pölyttyneistä tottumuksista on vaikeata päästä irti. Osittain sen vuoksi – mutta ei missään tapauksessa pelkästään sen vuoksi – minun on yhä vaikeampi tottua siihen, että sanomalehden uutissivun avatessani näen sen olevan täynnä tai vähintään puolillaan lehden toimittajien omia mielipidejuttuja, joissa nämä tulkitsevat uutistapahtumia lukijoille ja samalla näyttävät, mitä lukijan kannattaisi asiasta ajatella. En tarkoita pääkirjoituksia, joissa lehti määrittelee oman kantansa tapahtumiin, enkä kolumneja, vaan uutistoimituksen tuottamaa materiaalia, joissa toimittajan oma mielipide ja tulkinta on häveliäästi merkitty neutraalin kuuloisella termillä, kuten sanalla “analyysi”.

Toimituksissa on näköjään tehty arvio, että kansalaisten halu ottaa vastaan faktatietoa uutisvirrasta ja kyky muodostaa siitä itse oma mielipiteensä ovat siinä määrin heikentyneet, että tapahtumat ja niiden merkitys pitää tulkita heille toimittajien omina mielipiteinä ja mielellään vähän dramatisoidenkin?

Odotan jo valmiiksi varuillani, mitä esimerkiksi kunnallisvaalien siirtopäätöksestä vielä analyyseihin revitäänkään, kunhan vauhtiin päästään.

Maan ykköslehdessä politiikan toimituksen esimies analysoi tämän kevään vaalien siirtoa (HS 7.3.2021) sanavalinnoilla, jotka sopisivat paremmin johonkin aivan toiseen historian vaiheeseen – Kiantoahan jutussa lainataankin. Päätös siirtää kunnallisvaaleja kahdella kuukaudella (sic!) on kuulemma “oire syvemmästä haavasta Suomen ytimessä”. Ja tapa jolla se tehtiin “horjuttaa kansakunnan peruskiveä”.

Omassa vanhan liiton ajattelussani haavoja kansakunnan ytimeen syntyy sisällissodissa ja muissa vastaavan mittaluokan tapahtumissa. Nythän vaaleja ei ole peruttu eikä siirretty epämääräiseen tulevaisuuteen. Keneltäkään ei myöskään ole viety äänioikeutta – on päinvastoin yritetty turvata se että mahdollisimman moni voi oikeuttaan käyttää.

Entäpä jos vaalipäivä olisi pidetty ennallaan ja käyty urhoollisesti tautia päin, demokratian ja kansakunnan peruskiven puolesta? Sitten syksymmällä olisi päästy laskemaan, moniko vaaliuurnille marssinut sairastui koronaan ja moniko menehtyi.

Mikä olisi klikkijournalismille tarpeeksi dramaattinen sanoitus noiden tulosten analysointiin? Vaiko peräti Ateenalaisten laulu:
“Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut taistellen puolesta maan, puolesta heimosikin…”